Ninan nuket

Pilvilinnan asukkaiden elämä on ollut hieman - sanoisinko - paussilla, mutta onneksi nukkekodissa ei ruuat ja juomat pilaannu. Paljon olen ostoksilla käynyt ja saanut ihanilta kamuiltani lahjoina tavaroita Pilvilinnaan ja savupirttiin. Valitettavasti näiden kanssa askarteluun on jäänyt hyvin vähän aikaa, kun työkeikat vievät aina jonnekin muualle eikä näitä oikein saa yhtä näppärästi mukaan kuin kutimet tai virkkuun. Mutta nyt paikkaan tuon puutteen päivityksissä - olen siis saanut Pilvlinnan keittiön valmiiksi.

Markkinoilla työskentelevä kamuni löysi paljon syömäpuolta. Osa siitä päätyi Pilvilinnaan ja osa savupirtti-projektiin.

Astiat ovat siististi kaapissa

Hellalla porisee perheelle ateria.

Parsaa ja herkkusieniäkin näyttää olevan aterialle jo valmiina sekä graavilohta.

Kupillinen kahvia naapurin kanssa, samalla kun emäntä vähän leipoo. Vauva onkin syönyt oman lautasensa tyhjäksi.

Muutin helmikuun alussa uuteen kotiin, lämpimämpään. Muut tavarathan oli helppo pakata, olin pakkaillut niitä aiemminkin, mutta uuden haasteen toi Pilvilinna. Sisällön pakkasin - melkoisen hölmösti - YHTEEN ainoaan isoon laatikkoon ihan sekaisin. Saihan siinä toki aikaa kulumaan kun pohti, että mikä tavara kuuluu mihinkin huoneeseen, että ei se sinänsä haitannut. Postista löysin kuplamuovia jota kieputin jokaisen osan ympärille, lopulta oli talo viidessä sievässä kuplamuovipaketissa. Puutarhalle piti rakentaa pahvista laatikko ympärille ja mustalla tussilla päälle hurjat kiroukset mitä tulee tapahtumaan jos sitä ei kanna näin päin ja jos sen päälle lastaa jotain. Talvipuutarhan sain pakattua samalla tavalla vähän pienempään laatikkoon. Pirtin irtotavarat sain omaan laatikkoonsa, jota en ole vielä rohjennut edes avata. Ja muutoin pirtti muuttikin sellaisenaan, en vaan ehtinyt rakentaa sen suojaksi pahvista laatikkoa.

Tuodessaan viimeistä kuplamuovipakattua osaa, poikani totesi: "Sun pitää varmaan vähän fiksailla näitä sitten" Lausahduksesta kauhistuneena päätin etten ainakaan heti pura osia muoveistaan vaan annan pahimman järkytyksen mennä. Viimein sain töistäni sopivan vanerin palasen talon alle, hain kaupasta 30 sentin jalat, maalasin ja päällystin osan vihreällä huovalla. Sitten aloin purkaa kerros kerrokselta Pilvilinnaani.

Ei talo ollut oikeastaan kärsinyt. Alakerran aidasta oli pari nuppia irronnut ja muutama huonosti sijoitettu jatkojohdon töpseli oli revennyt, nekin löytyivät lopulta talon sisältä. Eli siinähän se taas on kasassa makuuhuoneessani.

Puutarha on noin 10 senttiä ylemmällä pöydällä edelleen, mutta saatanpa hankkia senkin alle vaneripöydän kun ei tuo nyt hullummalta näytä tuossa.

Lopuksi laitanpa muutaman ihanan kuvavinkin nukkistavaroiden rakentajille. Lahdessahan oli maaliskuussa Olo.Muoto'10 -messut. Olin siellä töissä ja aivan työpisteeni vieressä Koulutuskeskus Salpaus esitteli tarpeistovalmistajien taidonnäytteitä:

Kaikkea kivaa sitä muun muassa kipsistä, vaahtomuovista ja kynttilägeelistä saakin aikaan. Moni kävijä oli napsaista suuhunsa makoisan näköisen marmeladikarkin :-)

Pari työkaveriani pääsi tänään aivan tuoreeltaan kurkistamaan Pilvilinnan kellariin. Vähän siellä oli vielä liima kosteaa, mutta tältäpä siellä nyt näyttää:

Viinipullot ovat järjestyksessä telineessään, ja taitaapa joukossa olla jokunen olutpullokin ja ehkäpä konjakkiakin. Colapullokori on tuotu kellarin viileyteen. Säkeissä on suolaa, perunaa, omenoita, sokeria ja jauhoja, taloudellinen perhehän ostaa niitä säkeissä.

Viinirypäleitä ja vihanneksiakin on ostettu ja korillinen tuoreita kananmunia. Säilykkeitä löytyykin joka lähtöön. Pari laatikkoa on tyhjinä nurkassa, olisiko odotettavissa porkkanoita ym herkkuja vielä, kenpä tietää.

Viimeksi kun esittelin täällä nukkekodin osia levällään olohuoneeni lattialla, pyöri mukana osia tarkastamassa Mandi-koirani. Ehkäpä se ja lähestyvä joulu ilman tuota uskollista vahtikoiraani on aiheuttanut tässä muutaman melko tunnepitoisen päivän.

Kaksi vuotta siis kului, kunnes tein taas ison tilauksen Minimaailmaan ja tältä näytti olohuoneeni lattialla viime lauantaiaamuna:

Kaikkea kivaa löytynyt....ja tilattu... Sunnuntaiaamuun mennessä projekti näyttikin jo tältä:

Kolme uutta huonetta tulossa, vasemmalta katsottuna on kellari-varasto, keskellä on pesutupa ja oikealla kodinhoitohuone. Pesutuvassa on, kuten kuvasta näkyy, sattunut vesiputken rikkoutuminen ja lattia sekä seinä kärsivät kosteudesta. Ajatushan tästä vahingosta lähti viime messuilla erään näytteilleasettajan lausahduksesta. Ja koska minussa on hiukkanen yllytyshullua (kaiken muun hulluuden joukossa ) niin täytyihän vahinko järjestää, olisihan Pilvilinnan asukkaiden elämä muuten aivan liian täydellistä.

Työrintamalla on suhteellisen hiljaista ja apean mielen valvottamana olenkin ahkeroinut tuon kellarikerroksen parissa joskus yötä myöden. Sen olen havainnut, että jos nyt rakentaisin uuden nukkekodin, olisin paljon fiksumpi. Tuon kerroksen seinämateriaalit, jalka- ja kattolistat olivat aivan unelmahelpot laittaa kun saattoi käännellä koko rakennelmaa mieleiseen asentoon, ja kattoon sai liimattua valaisimet kun se oli irti. Samoin valaisimien johdot sai suoraan takaseinän yläreunasta ulos pistorasiaan.

Alin kerros osoittautui laskemissa noin 20 senttiä syvemmäksi kuin aiemmat kerrokset. Luova hulluus esiin ja rakentelin 2x2 pätkistä ja paksusta laudan pätkästä - jotka olivat lojuneet pyörävarastomme lattialla ainakin 2,5 vuotta - tuen tason taakse. Ja tänään päätin nostaa talon ja lisätä tuon alimman kerroksen. No, tämmöinen ikuinen "minä itte" -ihminen ei tietenkään kutsu ketään kaveriaan kylään avuksi nostamaan, vaan ihan itte päätti nostaa ensin 3 ylintä kerrosta pois ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta niin se vaan nousi. Vähän siinä hiki meinasi yllättää kun aloin kasata niitä takaisin, olihan se nyt nostettava ylin 3-kerroksinen osa lähes 30 senttiä korkeammalle. Ja tältä se nyt näyttää:

Tässä lähikuva lasimosaiikkilaatoista portaiden vierestä:

Tältä näyttää kodinhoitohuoneessa:

Siellä onkin silitystouhut menossa. Kerkkiksen tuoma ompelukonekin löysi paikkansa, sillä missäs muualla sille olisikaan eniten käyttöä kuin kodinhoitohuoneessa, paljon tilaa korjata ja jopa ommella uusia ompeluksia.

Pesutuvassa on pyykkinaruilla pyykkejä kuivaamassa. Huoltomies se arpoo mitähän työkaluja tarvitseekaan hommassaan. Voih, kun se putkimies jo kävi korjaamassa sen putken, eiköhän nyt tarvitsisi ne laatat muurata sinne seinälle? No, hänhän on ammattimies, kaipa se papukaijapihdeillä ja ruuvimeisselillä onnistuu

Äitini on aina kohotellut kulmakarvojaan kuullessaan nukeistani ja nukkekodistani. Kun hän vuosi sitten kävi veljeni kanssa tuomassa joulutervehdystä, päätinkin esitellä Pilvilinnan. Työnsin muuntajan töpselin seinään ja avasin ovet. No, kulmakarvojen kohottelu ja hymistely loppuivat.

Käydessään Viipurissa kesällä hän toi minulle tuliaisina kuusi pientä posliininukkemagneettia. Saatesanoina hän totesi: "Olisikohan näille käyttöä siellä nukkekodissa?" Heti tiesinkin mihin nuket Pilvilinnassa tulevat. Mutta ennen kuin lastenhuoneessa päästiin juhlia pitämään, oli toki siivottava lelut:

Taitaa nallekarhuilla ja pupuillakin olla pikku bileet käynnissä....

Tytöt ovat kaikki pukeutuneet hienoihin prinsessamekkoihin, eihän sitä muutoin juhlita.

Kuppeihin on jo kaadettu kaakaota, vähän tässä ensin jutellaan ennen kuin siirrytään kakkujen kimppuun.

Kerkkis oli käynyt reissussa, kuten hänen blogistaan voittekin lukea, ihan Ranskan Pariisissa asti. Tapasimme tosi pitkästä aikaa Lahdessa Liike-elämä 09 messuilla. Hän oli muistanut minua matkallaan ja toi tuliaisia:

Suussa sulavaa ranskalaista toffeeta ja nukkiskamoja; teeastiasto, kakku, ompelukone, amppeli ja keittiövälinesarja. Taas alkoi sormia syyhyttää, siispä Pilvilinnassa tapahtuu piakkoin jotain.

Messuilla tuli myös aivan hassun hauska idea erään näytteilleasettajan kanssa....siitä tosin lisää sitten joskus jos homma oikeasti etenee ajatusleikistä pidemmällä. Mutta siitähän se savupirttikin alkoi.

Pirtin tilanteessa semmoista päivitystä, että pirttirakennuksen kanssa on nyt vähän sellainen tosi hidasvaihe meneillään, mutta eipä hättäillä!

Viimeistelin tässä pari aiemmin vaatettamaani barbia. Pitkän etsimisen tuloksena löysin barbi-nukeille kenkiä, taisi olla 4 paria kenkiä ja pari käsiveskaa. Siispä Barbara sai sai arvoisensa korkkarit jotta pääsee juhliinsa:

Hopeisen juhlapuvun kanssahan hopeiset korkkarit ovat kuin piste i:n päälle. Puuhkan Barbara sai joulukoristenauhasta, joka oli joutunut yllättävän koirahyökkäyksen kohteeksi, Rivan piti tappaa nauha ja siihen kiedotut jouluvalot viime talvena.....

Muutama vuosi sitten siivosin monessa eri paikassa tallessa olleet ulkomaiset ja vanhat kotimaiset kolikot yhteen paikkaan. Ja siitä itse maalatusta sekä koristellusta aarrearkusta sitten taas ajatus lähtikin. Koska en useilla kirpparikierroksillani löytänyt punatukkaista barbia tai muuta vastaavan kokoista nukkeja jolla jalat taipuisivat polvista, luovuin arkulla istuvasta merirosvoprinsessasta ja tilalle tulikin:

Raghild, Viikinkiprinsessa. Tähän asti Raghild oli ilman jalkineita, mutta koska Pirkon jäljiltä jäi "turkista", ompelin siis Raghildille turkissaappaat. Eihän tuolloin ollut vetoketjuja, joten saappaat on sidottu nahkahihnoilla. Nyt tarkenee valvoa aarrearkkua.

Vapaapäivät ovat taas kuluneet rattoisasti. Maanantain posti toi minulle nukketelineitä, joten pääsin jatkamaan nukkejani erääseen projektiin esille. Suosikkikarkkikauppani myyjä, Satu Lahden Trion alakerran Karkkimix:stä, ehdotti Nean tuomista heidän ikkunaansa näytille. Lupasin tuoda kunhan saan telineet. Tarkoitus oli tosiaan tuoda vain Nea, mutta kun heidän hyllystään löytyi Sorinin ihania mansikkasuklaakarkkeja, saikin Nea-tyttö kaverin:

Tällä barbilla ei ole nimeä, hänet löysin ainakin 3-4 vuotta sitten kirpparilta aika räjähtäneessä kunnossa. Pinkkien kääreiden liimaaminen kankaalle ei riittänyt, vaan jouduin myös ompelemaan ne kiinni. Näitä muovisia kääreitähän ei tietenkään voinut silittää, joten hiukan ryppyisinä niitä ei vaan saanut tarttumaan liimaan niin hyvin kuin folioisia.

Lähikuva barbin koruista. Hiukset sai ryhdikkäiksi pesemällä ja harjaamalla. Hiukkasen kimallelakkaa päälle ja neito on valmis matkaan.

Tytöt saivat telineilleen alustan, jonka päällystin vihreällä huopakankaalla.

Tyttöjen jalkojen juuressa nurmikolla on Geisha-kääreistä tehtyjä kukkia. Lehdet ovat kadulle pudonneesta silkkikasvin oksan pätkästä leikattuja.

Huomenna torstaina lähden ison pahvilaatikon kanssa töihin. Poikkean matkalla viemässä laatikon ja sisällään olevat karkkitytöt Trioon Karkkimix:in ikkunaan. Saanpa jonkun aikaa pohtia mihin sijoitan tytöt kotonani. Keksin kyllä yhden idean lisätilan saamiseksi, mutta siitä sitten aikanaan jos sen saan toteutumaan.

Kerroinkin jo aiemmin saaneeni ideani Nean asuun Sokoksen karkkiosastolla. Tarvikkeita olen tässä kerännyt tuon oivallukseni jälkeen hyvin ahkerasti, ja hommahan on ollut raskasta :-D

Hameeseen "jouduin" syömään jokusen Fazerin sinisen konvehdin, puseroon pari geisha-konvehtia ja viittaan aika monta enkeli-konvehtia. Se jos mikä oli todella rankkaa, mutta mitä sitä ei tekisi nuken asun takia :-)

Pinkit helmet ovat kuin pieniä marmeladikarkkeja. Riipus Nean kaulalla löytyi kadulta. Jonkun korusta lienee kadonnut osanen, Nean onneksi tyttäreni katseli jalkoihinsa tuona päivänä tavallista tarkemmin. No, se pitää sanoa, että tarjoilijat ovat muutoinkin aika tarkkaavaisia lattioilla olevien asioiden suhteen. Kuinkahan monta kännykkää, korua ym olemmekaan löytäneet valomerkin jälkeen ravintoloiden lattioilta, puhumattakaan pudonneista kolikoista ja joskus seteleistäkin. Kannattaa siis katsella jalkoihinsa, saattaa löytää aarteen - tai ainakin välttää lätäkköön tai koiran jätökseen astumisen.

Vinkkinä, jos joku haluaa kokeilla vastaavaa konvehtipapereilla askartelua asuihin. Konvehtikääreiden alla on ohut kangas, jolle nuo kääreet on liimattu. Normaali nk "maitoliima" ei riitä, pikaliima voi olla harkittavissa, mutta sitä kuluu paljon ja palaset on kerralla saatava kohdilleen. Löysin Sinooperista kivien liimaukseen tarkoitettua liimaa, jota voi jatkaa vedellä. Liimasin siis kääreet valmiiksi leikatuille kangaspaloille, siinä vielä joutui joitakin vähän korjailemaan. Kun muutama tunti oli kulunut, sekoitin astiassa liimaa ja vettä (50/50) ja kuin lakkana levitin tuon kääreiden päälle. Tuon kiviliiman täysi kuivumisaika on 24 tuntia. Kun liimauksesta oli kulunut 12 tuntia, taittelin ja ompelin asun Nean päälle. Hameosan vekit piti taitella tarkkaan jotta se laskeutuu hyvin. Kun tuo vaadittu 24 tuntia oli kulunut, pysyi hame hyvin ryhdissään.

Kun löysimme Johannan, siinä kunnossa kuin se löytyi, tyttäreni totesi heti: "Johanna (tyttäreni keksimä nimi) on ihan selkeästi kesänukke!" No, kun sitten seikkailin Eurokankaassa, löysin aivan ihanaa kesäistä kangasta Johannan mekkoon. Siispä eilen kaivoin ompelukoneen esiin, levitin muovipussillisen kankaita ja muuta rekvisiittaa lattialle, hain Johannan parvekkeelta ja aloin mittailla, leikata, ommella ja liimata.

Ihan selkeästi Johanna taitaa olla terassille menossa kun on jopa pikkukäsilaukku olkapäällä ja kesäiset korut yllään :-)