Hallatar ehdotti uuden blogin avaamista kuultuaan joululahjani hankkimisesta. Päivän asiaa mietittyäni, päätin: mikä ettei.

Ihan faktahan on, että nukkeharrastukseni - ja nukkekotihaaveeni eivät ihan mahdu pelkän käsityöblogin raameihin. Mandia taas ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkääkään nukkeharrastukseni. Minkälaisen sätkyn vanhaneiti saakaan kun nukkekoti tuodaan meille, sen voi vain arvata.

Olen koko ikäni ollut nukkefani. Kun muistelen lapsuuttani, ei mieleeni tule yhtään sellaista muistoa jossa olisin leikkinyt nukeillani. Muistan vain kuinka aina vaihdoin vaatteita nukeilleni ja istutin ne sitten sängylle tai sohvalle riviin. Sitten pestiin vaatteet ja viikon kuluttua vaihdettiin taas puhtaat päälle. Aloin jo varhain itse virkata nukenvaatteita, koska äitini ei enää kahden työn päälle ehtinyt. Muistan kuinka D-portaan täti (en sitten mitenkään muista nimeä) opetti minua virkkaamaan ja yhä edelleen, lähes 40 vuotta myöhemmin pidän lankaa samoin kuin D-portaan täti opetti.

Tässä vuosien varrella olen ostanut nukkekotihuonekaluja kuten tästä kuvasta ilmenee:

Siinä ne keräävät sujuvasti pölyä kirjahyllyssä.

Askel nukkekotia kohti oli nallevaarin ja -muorin hankinta tavaroineen:

Nallemuori on nukahtanut kesken kirjan lukemisen. Huvimajan löysin Tiimarista, on lintulauta joka vaan sai uuden värin purkista. Samoin lepotuoli löytyi Tiimarista. Nallemuori ja kirja löytyivät Askarellista.

Nallevaarin työkalut ja kori löytyivät vaarin ohella Askarellista. Lasturasian kansi maalauksen jälkeen sai vihreästä huovasta nurmikon. Ehkäpä kevään mittaan vaarin kasvimaalle kasvaa muutakin kuin kärpässieniä.

Näitä nyt joudutte ihailemaan niin kauan kunnes joululahjani saapuu postissa meille...