Olen puuhastellut runsaasti myöhemmin esittelyyn tulevan nukkekotiprojektin parissa, mutta "sivuhommana" sain Pilvilinnan salin valmiiksi eilen.

Tässä yleiskuva salista. Kuten kuvasta ilmenee, siellä on kyseessä musikaalinen illanistujainen... ei kuitenkaan Hyacinth Bucketin harrastama "candlelight supper" ;-)

Taitaa eräs vieraista tuprutella piippuaan vasemmalla, samalla kun portaista tuli yläkertaan kaksi Hienoa Rouvaa ykkösissään, pianisti virittelee näköjään vielä nuotteja.

Sohvapöydälle on katettu valmiiksi boolia, liekö mansikkaboolia kun on niin punaista.

Viulisti on jo valmiina aloittamaan, jahka pianisti saa nuottinsa kuntoon.

Hallatar tuossa kysäisi kun olimme teekupposella, mitä sitten aion tehdä kun Pilvilinna on valmis, kaikki huoneet valmistuneet. Olen aina ollut semmoinen, että jos joku tekee hyvän tarjouksen, voin myydä lähes kaiken omistamani. Sama siis koskee myös Pilvilinnaa. Jos vaikka tuossa kaupoilla käydessäni vastaani tulisi ihminen joka kyselisi mistä voisi ostaa lähes valmiiksi sisustetun nukkekodin, kauppaisin Pilvilinnaa tietyllä summalla. Olen merkinnyt ylös kuinka paljon minulla on rahaa palanut pelkkiin tarvikkeisiin ja jos tuo ihminen maksaisi tuon summan minulle - myisin Pilvilinnan heti. Kyse ei ole esimerkiksi kyllästymisestä, sillä jos tuota ei kukaan haluaisi ostaa, säilyttäisin nukkekodin osana asuntoni sisustusta. Minulle tärkeintä näissä harrastuksissani on se tekeminen ja valmiiksi saamisen riemu.

Joitakin tavaroita minulla on, ettei niistä kukaan lupaisi riittävän suurta summa, jotta luopuisin niistä. Se onkin eri asia sitten kun minusta aika jättää, ehkä perikunnalle löytyy sopiva summa luopumiseen, mutta ne tavarat ovatkin silloin toivoakseni arvokasta antiikkia. Ajattelin nimittäin tässä vielä porskutella 100 vuotta ainakin ;-)