Eilen illalla oli jotain häikkää, enkä saanut näitä kuvia sitten millään laitettua sivulle.

Ylempi kuva on vähän sellainen kokonaiskuva sisätiloista. Olen sijoitellut tähän mennessä ostamiani huonekaluja ym niihin huoneisiin joihin ne kuuluvat. Ennen talon ostoa ostin huonekaluja tyylillä: "Onpas kiva" mutta kun talon sain kasattua ja hyllyistäni keräsin kamat taloon, huomasin ettei jotkut vaan mitenkään sovi tähän taloon. Siispä esimerkiksi keittiössä olleet pöytä, tuolit ja kaappi matkasivatkin Hallattaren tyttären nukkekotiin.

Alempi kuva on tulevasta kylpyhuoneesta. Mutta enemmän siinä tarkoitus myöskin näyttää että tapetoin etuovetkin koko huoneen kohdalta samalla tapetilla. Huoneessahan on neljä seinää ja näyttäisi se asukkaista aivan kummalta kun yksi seinä olisi laittamatta, eikö totta?

Alemmassa kuvassa myös näkyy selkeästi kuinka joudun keittiön kohdalta veistelemään saranapuolelta pienen siivun pois kun laitoin kaakelit sinnekin. Kanittaa pahasti ovea tuo hieno ajatukseni tapetoida myös nuo kantit piiloon. Irrottelenkin ne pois ja maalaan vaikka ihan perusvalkoisella maalilla.

Tuossa T.D.D. kommentoi kaappikelloani. Minusta jokaisessa salissa on pakko olla kaappikello :-)

Jotenkin kun eilen sijoittelin huonekaluja takaisin huoneisiin tapetoinnin jälkeen, muistelin äitini isän kotia Turussa joskus 1960-luvulla. Se on mielessäni taianomaisena kotina, jossa pienen pieni tyttö sai ensimmäiset etiketin oppitunnit. Kävimme siellä aina sunnuntaisin syömässä ja pienestä koostani huolimatta minulle katettiin aidot hopeiset ruokailuvälineet kuten isommillekin ja maitoni kaadettiin jalalliseen lasiin - aivan kuten muillakin. Nyt näin aikuisena kun ajattelen tuota; oli kuin aika olisi pysähtynyt tuossa kodissa johonkin 1920-1950 -luvuille. Nykyajasta muistutti vain televisio ja enoni huoneen pari julistetta seinällä.