En ole päässyt laiskottelemaan, vaan olen edelleen näperöinyt savupirtti-projektiin uusia juttuja.

En usko, että rautakaudella väki kulki kaiken aikaa hienoissa ja kalliissa muinaispuvuissaan, kyllä heillä oli arkivaatteet ja pyhävaatteet. Siispä talon emännälläkin on oltava oma juhlapuku. Sen hän on ripustanut laudanpätkälle seinälle, kun ei heillä vaatekomeroita ollut.

Vasemman hihan päällä on shaali ja arvokkaat korutkin on emäntä laittanut asuunsa valmiiksi. Ja minkä alueen muinaispuku tämä onkaan? No, Rautakylän tietysti :-)

Ruokakaappejakaan ei ollut, vaan ruoka-aineet kuivattiin ja ripustettiin orsille. Kalat kuivattiin ulkona telineessä. Rautakaudella syötiin myös makkaraa.

Kuvan yläreunassa on kuivattuja kaloja telineessään ja alareunassa on sipuleita letissä sekä makkaralenkkejä orrella.

Pirtille ja sen ympäristölle halusin oman alustan. Ihan tavallinen vanerilevy, kooltaan noin 50x70 senttiä.

Jokainen varmaan osaa kuvitella sen vanerin ihan sellaisenaan :-) Tässä vaiheessa vaneriin olen liimannut foliota tuohon keskelle, koska kyseessä on kalastajaperhe, onhan pirtin läheisyydessä oltava järvi, meri tai joki. Mikä näistä vaihtoehdoista kuvassa nyt pienenä lahdenpohjana näkyy, jääköön jokaisen lukijan oman mietintämyssyn tulokseksi, minulle riittää että siinä on vettä, josta isä käy kalastamassa perheelleen ruokaa.

Tuo möykkyinen massa on ihan tavallista uretaanivaahtoa! Purkillinen sitä tuohon meni ja saa nyt kovettua yön yli. Miksi käytän uretaania? Siitä saa todella näppärästi ja kevyesti hyvinkin vaihtelevaa maastoa. Jos jonnekin ruiskahti vähän liikaa, se on helppo vuolla pois. Vaahtoon on helppo kaivaa kolo puunrungolle tai vaikkapa kaivolle.

Ja jatkoahan seuraa....