Vapaapäivän kunniaksi päätin käydä parilla keskustan kirpparilla katsastamassa mitä löytyy. Yritin kurkistella Kuusenkerkän himoitsemia sinisiä kuppeja; sori, lahtelaiset ovat (ainakin tuon katselmuksen perusteella) rikkoneet kupit ja myyvät nyt lautaset tarpeettomina.

Eräällä kirpparilla oli tempaus, eli myyjät saivat tulla itse paikalle myymään tavaroitaan. Katseeni nauliutui eräällä pöydällä vaaleaan nukkeen. Siinä sitten kuulin nuken tarinankin. Myyjäpariskunnan miehen äiti oli kuollut 14 vuotta sitten ja nukke oli löytynyt lakanoiden ja pyyhkeiden välistä. Kuinka monta vuotta mummo oli nukkea kaapissaan piilotellut, kukaan ei tiedä. Mutta poika arveli että äitinsä olisi joskus sitä silitellyt tms koska hiukset olivat sotkeutuneet. Nukella oli alkuperäiset vaatteet ja jopa kengät sekä sukat tallella. Hinnasta olisi saanut jopa tinkiä, mutta minusta nukke sai uuden kodin Maijan kaverina pyydetyllä vitosella.

Mandi aina haistelee uudet nuket. Kerran löysin sellaisen söpön pienen pinkin nallukan. Siinä oli joku haju josta Mandi ei pitänyt. Vaikka olin pessyt nallukan koneessakin, Mandi joka kerta nallehyllykön ohi kulkiessaan työnsi nallen kuonollaan alas. Vaikka hyllyllä oli monta nallea vierekkäin, aina häädön sai tämä pieni pinkki. Joku koira-asiantuntija varmaan osaa antaa fiksun selityksen.

Hiusten kampaamisen jälkeen Bertta (edellisen omistajansa mukaan nimetty) pääsi teekutsuille Maijan kanssa.